Tunnelmia Jacobshamnin syysretkeltä

Kerhon Syysretki 26.-27.8. vei tänä vuonna Inkoon Jakobshamniin. Kovasta läntisestä (vasta-)tuulesta huolimatta retkeen osallistui mukavat 6 venekuntaa käsittäen yhteensä 14 veneilijää. Ensimmäiset saapuivat perille jo alkuiltapäivästä, viimeiset juuri ennen saunavuoron alkamaista. Sataman sauna tarjosi erinomaiset löylyt kertalämmitteisen kiukaan ja ilmavan löylyhuoneen ansiosta. Illallista nautittiin porukalla sataman ravintolassa. Suosituin annos oli sataman hampurilainen. Ilta eteni mukavassa seurassa, hienojen ja mielenkiintoisten tositarinoiden merkeissä. Saimme lisäksi nauttia yhden jäsenemme viihdyttävästä ja humoristisesta mieslaulusta. Onnistunut ja hieno ilta!

Sunnuntaiksi tuuli tyyntyi kokonaan, joten Jakobshamnin eteläpuolelle suunniteltu purjehduksen lähtö siirrettiin muutamalla tunnilla Porkkalanselän itäpuolelle. Tuuli oli kuitenkin kevyttä myös puolen päivän jälkeen, joten Syyspurjehdusta virallisessa muodossaan ei pystytty toteuttamaan. Vain kaksi venettä osallistui tarvittavan määrän ollessa kolme.

Kim Westberg

Satamaa ja Laurinlahtea esittävien valokuvien keräys

LLV järjestää jäsenkunnalleen ja muillekin laurinlahtelaisille tarkoitetun kuva-aineiston keräyksen. Kuvien ei tarvitse olla lahjoittajan itsensä ottamia – kyse on historia-aineiston keräyksestä, ei valokuvauskilpailusta.

Kerää omasta arkistostasi kerhon toimintaan ja erityisesti Laurinlahden historiaan liittyvää kuva-aineistoa taltioitavaksi tulevienkin laurinlahtelaisten iloksi. Erityisen tervetulleita ovat kaikki Laurinlahden huvilayhdyskunnan historiaan liittyvät kuvat -90 lukua edeltävältä ajalta, myös ne jotka eivät suoranaisesti liity veneilyyn. Erityisesti olemme kiinnostuneet satamaa ja rantaa, veneitä, yhdyskunnan tapahtumia, sekä alueen vanhaa rakennuskantaa ja puutarhoja esittävistä kuvista. Myös henkilökuvat ovat tervetulleita, liitä niihin kuitenkin tieto, keitä kuvassa on.

Jos käytössäsi on digitaaliset aineistot, toivomme saavamme niistä kopiot, mieluiten TIF -tiedostomuodossa mikäli mahdollista. Voit kuitenkin luovuttaa keräykseen aineistoja sekä diakuvina, paperiprintteinä, että negatiiveina. Olemme kiinnostuneita myös kaitafilmeistä ja nauhoitetuista videoista. Kaikki ei digitaalinen aineisto luonnollisesti digitoinnin jälkeen palautetaan omistajilleen ja saat halutessasi myös omaan käyttöösi digitaaliset kopiot. Otamme kuitenkin aineistosta jatkokäsittelyyn vain ne kuvat, joilla katsomme olevan yleistä mielenkiintoa (tämä ei siis ole tilaisuus digitoida ilmaiseksi koko kuva-arkistonsa!).

Mikäli kuva-arkistossasi on tällaista materiaalia, ole yhteydessä projektin vetäjään Ari Mäkelään p. 050 5447009 tai e-mail ari.makela@pp.inet.fi.
Huom: älä lähetä kuva-aineistoja tähän sähköpostiosoitteeseen! Ne ovat yleensä liian suuria tiedostoja liikuteltaviksi e-mailitse ja tukkivat postilaatikon. Sovin kunkin lahjoittajan kanssa erikseen, miten jo valmiiksi digitaaliset aineistot kätevimmin siirretään. Muu materiaali noudetaan lainaajalta erikseen sovittavalla tavalla.

Katsomme aineiston luovuttajan antaneen aineistoon myös julkaisuluvan LLV:n julkaisuissa, sekä painetuissa, että netissä, ellei luovuttajan kanssa nimenomaan toisin sovita.

Starttikanuunan käyttöohje

Starttikanuunan turvallinen käyttö edellyttää seuraavien ohjeiden noudattamista.
Aseella saa ampua vain 12 cal. mustaruutiladattuja signaalipatruunoita. Sen lukkoa ei ole tehty kestämään savuttomia patruunoita saati haulilatauksen aiheuttamaa painetta.

Tykin iskuri puhkaisee nallin ja aseen takasektoriin lentää ruudinkappaleita ja mahdollisesti myös nallista irronneita metallimuruja. Käytä suojalaseja tai käänny selin aseeseen ampuessasi sillä.

Putken suuntaan lentää ruudinkappaleita ja patruunan tulppa. Roiskeet vaivat aiheuttaa silmävammoja. Ketään ei saa olla ampumasektorissa. Laukauksen ääni voi vahingoittaa kuuloa.

1. Löysää putken korotusta pitävää hihnaa
2. Viritä hana
3. Avaa lukko kiertämällä lukitusrengasta vastapäivään
3. vedä lukon luisti ulos ja aseta patruunan kanta lukon uraan
4. Sulje lukko ja kierrä lukitusrengas kiinni, ase ei laukea jos lukko on lukitsematta
5. Kiristä putkea pitävä hihna
6. Siirry laukaisuvaijerin mitan päähän aseesta suoraan aseen taakse. Jos sinulla ei ole suojalaseja, käänny selin aseeseen
7. Nykäise kevyesti laukaisuvaijerista
8. Poista hylsy
9. Käytön jälkeen puhdista ja öljyä ase. Puhdistusvälineet ovat lavetissa olevassa kotelossa

Laatinut
AM

Köysityökurssi Laurinlahden Venekerholla 27.2.2016

Tänä vuonna LLV:n panos Espoon merikoulun yhteiseen tarjontaan liittyy köysitöihin ja sääoppiin. Meteorologijäsenemme Kari Österberg on pitänyt sääkursseja yli vuosikymmenen ja se pidettiin jälleen 31.3.2016, mutta köysityökurssi on aivan uusi osa Espoon merikoulun tarjontaa.

Köydet kuuluvat veneen kaikkein tärkeimpiin varusteisiin. Paitsi että ne ovat välttämätön osa toimivaa venettä, niihin – kuten useimpiin muihinkin asioihin jotka kantavat mukanaan tuhatvuotista historiaa – liittyy myös paljon kulttuuria. Tämä tekee niistä erityisen mielenkiintoisen aiheen. Veneen köysistä  ja veneilijän taidosta käsitellä niitä lahjomattomasti erottaa osaavan ja huolellisen veneilijän niistä muista.

Mitään rakettitiedettä köysiin ei toki liity. Köysien tekniikka on kohtuullisen yksinkertaista ja niiden käsittelyyn tarvittava käsityötaito on lähinnä verrattavissa lettipullan leipomiseen – kunhan sen osaa.

Aloitimme kurssin reilun puolen tunnin esitelmällä siitä, mitä köysistä on hyvä tietää jo ennen kun asettuu venetarvikeliikkeen kymmenien rullien eteen tekemään valintaansa. Tosiasia nimittäin on, että matkavenekokoluokan veneen laadukkaaseen köysivalikoimaan ja niihin liittyviin kiinnitysvarusteisiin joutuu joka tapauksessa käyttämään useampia satoja euroja rahaa. Kuinka paljon vastinetta tälle rahalleen saa, riippuu aivan siitä, miten hyvin osaa valita oikean köyden (ja niihin liittyvät tarvikkeet) oikeaan paikkaan. Sellaisista ominaisuuksista, joita ei tarvitse, ei kannata köysissäkään maksaa. Toisaalta väärässä paikassa säästäminen saattaa tulla erittäin kalliiksi.

Kurssin varsinainen pääaihe kuitenkin oli köysiin liittyvät käsityöt, joita meille opetti Lasse Ericsson. Lasse on merikapteeni ja paitsi että hän on tehnyt vuosikymmenien työuran ammattimerenkulussa, hän on myös harrastanut paljon merimiesten perinteisiä köysitöitä.

Kurssin pääaihe oli yksinkertaisten rihmosten ja pleissausten tekeminen kolmilyötyihin köysiin. Jokainen osallistuja sai tehdä metrin köydenpätkään sekä pleissatun silmukan, että pleissata köyteen kiinni koussin. Halutessaan osallistujat voivat ottaa oman veneensä kiinnitysköydet mukaan ja saada näin harjoitustyöt suoraan hyötykäyttöön. Useampi osallistuja olikin käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen.

Tilaisuus keräsi seitsemäntoista osallistujaa, mikä oli kahdelle opettajalle vähän liiankin suuri ryhmä. Totesin, että näin suuren joukon opettaminen asiassa, joka välttämättä vaatii kädestä pitäen opastusta (tässä tapauksessa ihan kirjaimellisesti) vaatii enemmän kuin kaksi opettajaa, jotta osallistujien ei tarvitse odotella turhaan kysymystensä kanssa.

Työpaja oli kokonaisuutena hyvin onnistunut ja osallistujat näyttivät myös viihtyvän oikein hyvin köysitöiden parissa. Lasse lupasi järjestää jatkokurssin, jossa aiheena köydestä tehtävät koriste-ja käyttöesineet kuten matot, pannunalukset ja heittoliinapainot.

Uskallan luvata, että tämän ensimmäisen kurssin kokemusten rohkaisemana liitämme tämän köysikurssin vakio koulutusohjelmamme. Tapaamisiin siis tämän aiheen kanssa viimeistään keväällä 2017.

Ari Mäkelä

koulutuspäällikkö

Brunssi venekerholla oli menestys

Laurinlahden Venekerholla järjestettiin sunnuntaina 7.2.2016 kokeiluluontoisesti sunnuntai brunssi. Brunssi järjestettiin yhteistyössä Pitopalvelu Huplin kanssa. Tapahtuma myytiin loppuun ja hyvästä ruuasta oli nauttimassa lähemmäksi kuutisenkymmentä ihmistä.

Brunssi oli avoin myös muille kuin Laurinlahden Venekerhon jäsenille. Osanottaja joukko olikin kirjava, mm. ensikesänä venekerholla toisensa saava pariskunta, useampia kerhon jäsenyyttä harkitsevia, venekerhon lähellä asuvia ja tietysti kerhomme jäseniä.

Tapahtuman maksoi jokainen osallistuja ja siitä ei aiheutunut kuluja kerholle. Myös kerhotalon siivous kustannettiin osallistumismaksuista.

Palaute brunssista oli 99% positiivista. Vastaavia tapahtumia toivottiin lisää, erityisesti Isänpäväksi. Moni ehdotti kahden kattauksen tilaisuutta, jolloin mukaan mahtuisi enemmän ihmisiä. Runsas ruokatarjonta ja ruuan laatu sai paljon kiitosta. Hintaa pidettiin toissijaisena, jos se oli linjassa tarjontaan. Ja kieltämättä allekirjoittaneenkin mielestä ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Tapahtuman järjestelystä vastasi Laurinlahden Venekerhon kerhotoimikunta. Kerhotoimikuntamme kaipaa toimintaan uusia aktiivisia kerhomme jäseniä. Tule mukaan ideoimaan ja järjestämään tapahtumia! Suosittelen myös perheen muita jäseniä liittymään jäseneksi. Perheen jäsenten ei tarvitse maksaa liittymismaksua, vain pieni vuotuinen jäsenmaksu. Kerhotoimintaa pyöritetään vapaaehtoisin voimin ja se ei vaadi mitään erityisosaamista. Toimintaan voi osallistua oman ajan ja jaksamisen puitteissa, mutta kokemuksesta tiedän että se imaisee helpolla mukaansa.

Markus Makkonen, Kerhomestari, Laurinlahden Venekerho

kerhomestari@laurinlahdenvenekerho.fi

040 913 2282

Kiina teki ensimmäisen laivastovierailun Suomeen

Aiemmin kitsaasti sotilasvoimistaan kertonut Kiina julkaisi vuonna 2013 kauan kaivattua tietoa armeijansa koosta. Luvuista selvisi, että Kansan Vapautusarmeija on paisunut maailman suurimmaksi asevoimaksi. Sen miesvahvuus koostuu liki 1,5 miljoonasta aktiivisesta sotilaasta.
Allekirjoittanut pääsi näkemään ripauksen tästä sunnuntaina 27.9.2015 Helsingissä. Kiinan merivoimien alukset DDG Jinan, FFG Yiyang ja AOR Qiandaohu kävivät silloin ensimmäisellä laivastovierailulla Suomessa. Mukanaan laivasto-osasto, kaiken kaikkiaan noin 800 sotilasta. Vierailua isännöi Suomen Merisotakoulu.

Kuvat ja teksti: Markus Makkonen

 

Telttasauna veneeseen

Veneily on ollut meidän perheelle yhteinen harrastus vuodesta 1997 lähtien. Yhä uudestaan lähdemme veneellä päämäärättömälle matkalle, vailla mitään tavoitetta. Reittisuunnittelu tapahtuu useinmiten reaaliaikaisesti matkan edetessä. Matkaa tehdään kelien mukaan, pysähdellään vakio paikoissa, mutta myös jotain uutta etsien.

Meille mieleisimmät veneily kohteet ovat olleet aina luonnonsatamat. Vierasvene satamissa tulee levoton olo jo yhden yön jälkeen. Yleensä sauna ja kauppa ovat ne suurimmat houkutukset, jonka vuoksi niissä yleensäottaen tulee käytyä.

Olen ajatuksissani usean vuoden ajan suunnitellut telttasaunan hankkimista veneeseen. Markkinoilta löytyy useita valmiita ratkaisuja, saunan koko, pakattavuus, pystytys ja kuljetus ovat tärkeimmät kriteerit saunalle, unohtamatta tietysti itse päätarkoitusta, eli löylyt. Hankalin osa saunassa on kiuas ja sen kivet, jotka ovat hankalia säilyttää veneessä ‘joustamattoman’ rakenteen vuoksi. Polttopuun tarjonta luonnon satamissa on satunnainen ja myös kipinävaara pitää ottaa huomioon. Näistä syistä on sauna projekti lykkääntynyt useamman vuoden ajan.

Taannoin nettiä selatessani satuin lukemaan artikkelin, jossa eräs suomalainen oli patentoinut infrapunalla toimivan kaasukäyttöisen kiukaan. Kiukaan lämmitys perustuu konvektioon, joten infrapuna lämmitin on sen suhteen paras ratkaisu.

Artikkelin johdosta kokeilin ensin säteilylämmittimellä vanhaa grilliä hyödyntäen kivien kuumentamista. Koska 40 minuutin koelämmitys antoi varsin kohtuullisen löylyntuoton, päätin rakentaa Markus Makkosen lahjoittamasta rosteri levystä prototyypin, jossa käytin normaalia 4,7 kW infrapuna säteilylämmitintä. Tilasin myös Nexi telttasauna paketin, joka haettiin muutamaa päivää ennen kesälomaa yrityksen toimipisteestä Vantaalta.

Telttasauna on kooltaan 2×1,3 metriä ja korkeutta on harjalle noin kaksi metriä. Telttasaunan rungon muodostaa excelin koottava putkirunko. Telttaan ei tarvitse virittää lainkaan tukinaruja, sillä putkirunko on tukeva ja silti kevyt. Telttasaunan lisäksi ostin myös laudepaketin, jossa on näppärä taittuva alumiinirunko rakenne. Telttapaketin sisältö on todella laadukas ja etenkin sen pystyttämiseen ja pakkaamiseen on paneuduttu viimeisen päälle hyvin. Teltta ja kiukaan asennus tapahtuu noin 30 minuutissa, joten saunan saa reilussa tunnissa lämpimäksi kokoamisen alusta.

Ensimmäinen koekäyttö oli Kirkkonummen Bylandetissa, joka osoitti että kiukaan tehoa piti lisätä. Siten asensin siihen toisen infrapunalämmitin elementtin tuottaen yhteensä 9,4 kW tehon. Kaasun kulutus täydellä teholla on noin 800 grammaa tunnissa.

Tapasimme ystäväperheen myöhemmin saaristomeren Konungskärissä, jossa tietysti pystytimme telttasaunan lämpenemään rannan ja veneen tuntumaan. Vaikka saunojia oli paljon ja saunassa oli jatkuva löylynheitto, riitti tehoa ihan mukavasti saunomiseen. Mikä parasta, oli nuorisolla todella hauskaa sillä uimisen välissä sai välillä käydä lämmittelemässä saunassa. Kaverini totesikin, että telttasauna muutti koko veneretkeilyn luonteen.

Telttasaunan löylyt eroavat oleellisesti tavallisesta saunasta ja nimenomaan ne ovat paljon paremmat. Löyly on raikas ja samalla kostea – vaikka siinä saunoi pitkään ei tullut uupunutta ja väsynyttä oloa. Tietysti uimaranta oli suoraan saunan edessä, joka varmasti osaltaan vaikutti kokemukseen.

telttasauna

Nexi telttasauna

Laudepaketti

Nexi laudepaketti

Mikäli olet kiinnostunut kokeilemaan tekemääni infrapunakiuas rakennelmaa, ota huomioon että jokainen on itse vastuussa sen käytön turvallisuudesta ja on myöskin tiedostettava sen käyttöön kuuluvat riskit. Ehdottomasti tälle kiukaalle ei tässä rakenteessa ole saatavilla CE merkintää, joka takaisi ‘tuotteen’ turvallisen käytön ‘jokamiehelle’.

Kiukaan infrapuna lämmittimet ovat pohjan tasalla molemmilla sivuilla. Kiviä mahtuu kiukaaseen noin 35 kiloa, isoimmat kivet kannattaa latoa kiukaan pohjalle lämpövarastoksi. Koska kivien kerääminen ja pesu on työläs operaatio, kuljetan nykyisin kivet veneessä mukana. Infrapuna elementit eivät luonnollisesti siedä vettä ja siten veden pääsy niihin täytyy estää laittamalla viistot roiskelevyt kiukaan sisälle ohjaamaan veden virtauksen kiukaan keskiosaan. Korroosion vähentämiseksi kannattaa myös käyttää löylyttelyyn suolatonta vettä.

Infrapuna lämmittimissä on liekinvarmistin, joten jos tuli sammuu kaasun virtaus estyy. Koska kivet lämpenevät tosi kuumiksi on liekinvarmistimen toiminta suhteellisen hidas verrattuna alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Sen vuoksi porasin infrapunalämmittimen alumiiniseen laippaan pienet reijät, jotta lauteilta voi nähdä että liekki on kunnossa. Koska infrapuna lämmittimiä on kaksi on siten todennäköistä tulen sammuessa toisesta infrapuna lämmittimessä, niin siitä virtaava kaasu syttyy toisen lämmittimen toimesta uudestaan. En kuitenkaan testannut tätä vielä käytännössä.

Kaasukiuas

Infrapuna kaasukiuas

Nexit valmistajalta löytyy myös puukäyttöinen kiuas ja savuhormisto, joka on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Kiukaan sekä sen savuhormiston saa näppärästi kuljetettua tiiviissä kantokassissa. Mielestäni tuo puukiuas paketti on todella hyvä ja CE hyväksytty turvallinen suositeltava vaihtoehto. Ainoa ongelma sen käytössä on että muunmuassa Espoon kaupunki kieltää puulämmitteiset telttasaunat kaupungin ulkoilualueilla.

Mikäli haluat uutta aktiviteettia veneilyyn voin varauksetta suositella hankkimaani Nexi telttasauna pakettia. Lisää tietoa heidän telttasaunasta löytyy http://www.nexi.fi/.

Bengtskär

Suuntasimme tuoreen vaimoni kanssa 29.7.2014 häämatkalle autolla Kasnäsiin, josta taxiveneellä kuljimme Rosalan Viikinkikeskuksen kautta Bengtskärin majakalle. Kasnäsissä oli erillinen parkkipaikka varattuna majakalla yöpyjille.

Majakka sijaitsee karulla luodolla aivan ulkomeren laidalla. Sille ei löydy vertaa Pohjoismaissa, se on majakoista korkein ja sen historia on hyvin dramaattinen. Dramatiikkaa tarjoaa vuosisatojen aikana haaksirikkoutuneet laivat ja luodolla käydyt taistelut – niin aseelliset kuin majakan pelastaminen rappeutumiselta.

Majakkaa suunniteltiin pitkään (vuodet 1880-1905), mutta viimein 4. tammikuuta 1905 höyrylaiva Helsingforsin haaksirikko sai vipinää kinttuun. Hangon ja Utön valokeilojen väli oli liian suuri ja aiheuttanut jo liikaa haaksirikkoja ja vaaratilanteita. Varastorakennukset ja tekniset tilat mukaanlukien koko rakennusvaihe kesti vajaat kaksi vuotta. Itse majakka valmistui yhdessä kuukaudessa, joka on hämmästyttävän lyhyt aika ottaen huomioon sen aikaiset rakennustavat ja majakan sijainnin. Majakan ulkokuoren rakennuskivet louhittiin luodon kalliosta käsin.

Majakan historia on todella värikäs ja mielenkiintoinen. Majakan nykyinen emäntä Paula Wilson on kirjoittanut kirjan ”Majakka, koti ja taistelutanner” – joka pitää sisällään mukaansa tempaavia tarinoita majakan elämästä ja historiasta. Kirja avaa mm. majakan suunnittelua, rakentamista, elämää majakan vartijana, sota-aikaa, rappeutumista ja uutta elämää.

Nykyisin majakka on kunnostettu vierailijoiden käyttöön. Majakkaa ylläpitää Paula Wilson yhdessä miehensä kanssa. He asuvat kesät majakalla ja pitävät siitä huolen myös talviaikaan. Luodolle ja majakkaan ei ole sisäänpääsymaksua, mutta karut rantautumisolosuhteet tarkoittavat käytännössä sitä, että rantaan pääsee vain taxiveneellä, jolle on oma laituri. Talvi ja jäät vievät laiturit mennessään, jonka takia vierasvenelaituria ei ole. Majakalla voi yöpyä maksua vastaan, mutta varaus kannattaa tehdä jo vuosi etukäteen, sillä paikka on erittäin suosittu. Vaihtoehtoisesti majakkaan voi tutustua myös päiväretkellä.

Saavuimme majakalle keskipäivällä ja majoituimme sumusireenin hoitajan huoneeseen. Päivällä luodolla oli paljon päivämatkalla olevia turisteja. Heidän lähdettyään paikalle jäi alle kymmenen henkilön porukka yöpyjiä ja henkilökunta. Hälinä muuttui rauhaksi ja tunnelman puolesta olisi voinut kuvitella olevansa 100-vuotta aikaansa jäljessä. Ympärillä kuohuva meri ja tarinat sen armottomuudesta herättivät kunnioitusta merta kohtaan. Ilta ja seuraava päivä kuluivat nopeasti majakan historiaa ja paikkoja tutkien.

Majakalla pääsi yöpyjänä liikkumaan vapaasti. Illalla sai nauttia auringon laskusta niin luodolla kuin majakan tornissa. Luodolla on myös Suomen pisimpään palamattomana pysynyt sauna, jonne jokaisella yöpyjällä oli oma vuoro. Ei ihme että sauna ei ollut palanut, sillä sekin oli muurattu luodon kalliosta pilkotuista kivistä. Majoitukseen kuului myös viimeisen päälle kaikki maittavat ruuat, kahvit yms. Paluumatka sujui samaisella taxiveneellä.

Käytännössä kahden päivän retki tuntui vuosisatojen pituiselle. Vaikka en ole itse erityisesti historiasta kiinnostunut, koukutti tämä paikka minut kyllä todella. Ihan kuin olisi päässyt tutustumaan elokuvan lavasteisiin käsikirjoituksen kanssa. Tässä käsikirjoitus oli kirja ja lavasteet todellinen tapahtumapaikka. Suosittelen lämmöllä!

Markus Makkonen
Majakan kotisivut: www.bengtskar.fi
Kirja: Paula Wilson, Majakka, koti ja taistetanner, ISBN: 978-951-50-1204-3 Saatavina majatalta tai mm. Suomalaisesta kirjakaupasta

Tallinnan merimuseo Lennusadam

Arvoisa Laurinlahden Venekerhon jäsen! Nähdäksesi vain jäsenille tarkoitetun sisällön, sinun tulee kirjautua sivustolle sisään henkilökohtaisilla tunnuksillasi. Kirjatuminen tapahtuu aloitussivulta.

Haluatko Saaristolaivuriksi?

Talvella kun vene odottaa hupun alla kesää, on hyvää aikaa kipparilla opiskella veneilytaitoja. Allekirjoittanut, juuri 30-vuotta täyttänyt Laurinlahden Venekerhon kannattajajäsen / TG Sportfisherin toinen omistajaosapuoli päätyi opiskelemaan viime syksyn ajaksi Espoon työväenopistoon Saaristolaivuriksi.

Suomen Navigaatioliiton jäsenjärjestöt tarjoavat keväisin ja syksyisin muiden kurssien lisäksi kolmiportaisesti merenkulun teoreettista koulutusta eli saaristo- rannikko- ja avomeren merenkulkukursseja ympäri suomen. Espoossa niitä vetää Espoon Kipparit ry Espoon työväenopistossa. Kurssit päättyvät kokeeseen, jonka läpäisemällä liitto myöntää kunkin laivuritason arvonimen suoriutujalle. Tutkinnot suoritetaan arvojärjestyksessä ja tentit pidetään samaan aikaan kaikkialla suomessa.

Henkilökohtaista veneilykokemusta oli ennen kurssia kertynyt jo lapsuudesta lähtien ja erityisesti kokemusta karttui viimekesänä oman veneen hankinnan myötä. Innostuin lähtemään opiskelemaan veneilyä myös koulunpenkille avovaimoni ja appiukkoni kannustuksesta, heillä kun molemmilla oli jo Rannikkolaivurin arvonimet plakkarissa.

Kurssi alkoi 10.9.2013 ja ensimmäisellä tunnilla oli mahdollisuus ostaa kurssilla tarvittavat välineet (oppikikirja, harppi, viivotin, kolmioviivain, harjoituskartat, harjoitusmerikartan loistoluettelo). Vallan hieno homma oli että Espoon Kipparit olivat teettäneet oman lisäharjoituskartan Espoon alueesta. Kurssi oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aina tistaisin klo: 17:30-19 Espoonlahden lukiolla. Toinen samanlainen kurssi pyöri syksyn meidän kurssin jälkeen. Eli töiden jälkeen ennätti hyvin kurssille. Kaikenkaikkiaan iltoja oli 13kpl + tentti-ilta. Viikot menivät nopeati ja myös tunnit, sillä asiaa oli todella paljon. Opiskelu oli myös todella hauskaa, kiitos kurssikavereiden ja opettaja Tuomo Karppisen hauskojen juttujen.

Kurssilla mukana pysyminen vaati myös itsenäistä opiskelua. Koska itse en ole koskaan tykännyt ”kirjasta oppia”, osallistuin myös Espoon Kippareiden järjestämään pimeä purjehdukseen 1.1.2013. Kokemus oli sanoin kuvailematon. Kolmen henkilön ryhmissä ajettiin isoa laivaa Helsingissä pilkko pimeässä, vieläkin isompien alusten seassa ja tietenkin pelkällä paperikartalla. Ja kaikenkukkuraksi maininki oli todella kova. Lue lisää: http://www.espoonkipparit.fi/web/joomla/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=85&Itemid=168

Kurssi päättyi valtakunnallisesti samana iltana 13.12.13 pidettävään tenttiin. Itsellä aikaa meni kokeessa melkein kolme tuntia, halusin vastailla ja tarkistella vastaukseni rauhassa. Noin viikon kuluttua tentistä oli alustavat opettajan laskemat tulokset luettavissa netistä. Tentin pistemäärä oli 0-30 ja läpipääsyyn vaaditaan vähintään 15 pistettä. Opettajan ensiarvioinnin jälkeen kokeet matkasivat lopulliseen arviointiin Suomen Navigaatioliittoon. Espoon Kipparit järjestivät 26.2.14 diplomienjakotilaisuuden, joissa kaikille läpipäässeille jaettiin diplomit.  

Diplomin saamisen jälkeen voi itse ostaa ja saa oikeuden käyttää arvomerkkejä, joita saa Suomen Navigaatioliitosta: http://www.suomennavigaatioliitto.com/t_myynti.htm Itse ostin heti tietenkin kipparinlakin (ja siihen kokardin), viirin, puseromerkin ja siviilimerkin. Kun liittyy Espoon Kippareihin, voi ostaa ja saa käyttää myös järjestön viiriä. Itse ostin tämänkin, pieni Kaislamme siis täyttyy viireistä. Unohtamatta, että Maritimista piti hakea uusi valomastokin näitä viirejä varten.

Asiaa kurssilla tuli paljon, mutta kaikki oli todella hyödyllistä tietoa. Itse sain niin paljon uutta oppia ja kertausta, etten osaa edes määritellä mikä oli parasta. Kuitenkin kokonaisuudessaan ensikesän reissuja ajatellen koko reittisuunnittelu ja siihen liittyvät asiat maapallon asteverkosta ja koordinaateista tuovat varmasti uutta näkökulmaa veneilyyn. Ja ennen kaikkea turvallisuutta. Veneilystä tulee varmasti myös mielenkiintoisempaa, sillä kartanlukukin on mielekkäämpää kun osaa laskea sijainteja ja asteita.

Kustannuksista: Työvaenopiston kurssimaksu oli noin 60€, oppimateriaaleihin meni suunnilleen sama ja tutkintomaksu sis. Diplomin ja Espoon Kippareiden vuoden jäsenmaksun oli 55€. Kipparien viiri maksoi 25€. Tämän lisäksi upposi joku satanen kipparinhattuun ja muihin hifistely kamoihin. Opittuja asioita ei voi rahassa mitata.

Tavoitteena on ensi syksynä lähteä jatkamaan Rannikkolaivuriksi. Toivottavasti tämä juttu innostaa kerholaisiamme lähtemään kursseille mukaan.

Linkkejä:

Espoon Kipparit: http://www.espoonkipparit.fi

Suomen Navigaatioliitto: http://www.suomennavigaatioliitto.com

Mukavaa kesän odotusta!

Markus Makkonen

markus.makkonen@it-apurit.fi

p. 0409132282