Kaasuputken vaurioituminen mahdollisesti pohjaa pitkin laahaavan ankkurin aiheuttamana on viranomaisten tutkinnan alla. Hongkongin rekisterissä oleva alus Newnew Polar Bear on tutkinnan alla sen oltua vaurion sattuessa alueella ja siitä havaittiin puuttuva ankkuri Pietarin satamassa, joka oli sen päätesatama Itämerellä.

Vaurion ajankohta oli viikonloppuna aamuyöllä, alueella vallitsi N-myrsky, kuun vaihe lähes pimeimmillään. Newnew Polar Bear kävi ennen Pietaria Kaliningradissa ja myös Pietarin käynnin jälkeen. Tämä mahdollisti miehistön vaihdon tai täydennyksen esim. venäläisillä Pietarissa käynnin ajaksi. Kaikki tämä puoltaa sitä, että alus olisi suunnitellusti ankkurillaan aiheuttanut kaasuputken ja tietoliikennekaapeleiden vauriot.

Sitten spekulaatiota. Ankkurilla vaurion aiheuttaminen on ollut Suomenlahdella ja varsinkin sen yön olosuhteissa jokseenkin sulaa hulluutta. Se on hyvin epätavallinen tapahtuma ja sisältää jo lähtökohtaisesti niin  paljon epävarmuustekijöitä ja riskejä, että kuka tahansa päällikkö ei sellaiseen ihan helposti ryhdy. Päälliköllä on täytynyt olla selvä määräys aluksen omistajalta ja/tai venäläisiltä viranomaisilta. Aluksella on saattanut olla Suomenlahden hyvin tunteva asiantuntija mukana. Joka tapauksessa aluksen normaalilla vauhdilla ankkurin laahauttaminen pohjassa johtaa hyvin helposti ankkuriketjun katkeamiseen tai ankkurin suureen vaurioon. Itsestään tai vahingossa ankkuri ei vapaudu veteen ja pohjaan. Se on varmistettu kolminkertaisesti: ankkuripelin suuren ( dia 2 -3  m ) vauhtipyörän nauhajarrulla, klyyssiin ketjun ohjaavan penkin tai telineen päällä olevilla mekaanisilla ‘käpälillä’, kutsutaan karhuiksi. Suuret leuat, jotka puristetaan ketjun päälle em. penkkiä vasten ja kiristetään vahvoilla vanttiruuveilla. Lisäksi ketjun merenkäynnissä vapaan liikahtelun estävällä ketju- tai vaijerilukolla, jotka on kiristettyinä sijoitettu klyyssin suulle.

Itselleni sattui kerran eräs hätäankkurointi, joka johti ankkurin vaurioon. Alukseni oli lähtenyt Haminasta täydessä paperilastissa ( n. 6.000 ton ), Kaunissaaren ja Orrengrundin välillä jouduimme sammuttamaan pääkoneen, kun polttoaineputki katkesi ja kuumaa polttoainetta suihkusi konehuoneeseen. Tulipalo oli lähellä. Saimme hidastettua laivaa ja laskimme ankkurin veteen muutama maili Orrengrundista itään, syvyyttä n. 15 m, pohjan laatu soraa, hiekkaa, kiveä. Aluksella oli ankkuroitaessa vielä vauhtia n. 7 solmua ( marssivauhdista 20 solmua ), pääkone sammutettuna.  Laskimme vähitellen useita sakkeleita veteen, ennen kuin laitoimme jarrun kiinni, taisi olla 5 – 6 sakkelia ulkona. Yksi sakkeli 27,5 m. Tarkoituksena oli välttää ankkuriketjun katkeaminen. Alus pysähtyi viimein ja saimme ankkuroitua turvallisesti ja korjata vian. Ankkuria nostettaessa havaitsimme molempien piikkien vääntyneen, molemmat eri suuntiin. Piikkien vääntyneisyydestä huolimatta saimme ankkurin sopimaan rungossa olevaan sille varattuun taskuun. Tämä tapaus vain esimerkkinä siitä, kuinka suuret voimat liittyy ankkurointiin ja kuinka vahinkoja voi sattua, vaikka vauhti,  syvyys paljon pienempi ja olosuhteet rauhallisemmat kuin Newnew Polar Bear’in tapauksessa, sen mahdollisesti tehtyä tahallisen tekonsa ankkurilla.